Irlanninvesispanieli on vanha rotu, josta kirjallisia mainintoja löytyy jo 1600-luvulta. William Shakespearen teoksessa Kaksi herrasmiestä Veronasta arvostetaan vesispanielia kuin kristittyä naista. Rodun kotimaassa Irlannissa rotua on käytetty linnustamiseen jo ennen kuin ihminen metsästi tuliaseilla.Tarkkaa tietoa rodun alkuperästä ei ole, mutta on esitetty, että kehityksessä olisi käytetty afgaaninvinttikoiria, villakoiria, settereitä, vihikoiria ja kiharakarvaisia noutajia. Irlannissa kerrotaan olleen kolme vesispanielityyppiä; pohjoinen, eteläinen ja tweed. Pohjoinen muunnos oli lyhyempikorvainen ja sen turkki oli kirjava ja laineikas. Etäläisen tyypin turkki taasen oli kiharampi ja väriltään maksanruskea. 
1940-luvulta eteenpäin kennelnimet Annagh, Brittas, Shotwick ja Seedhill yhdistettiin laadukkaiden irskien kasvatustyöhön. Näitä koiria löytyy kaikkien nykykoiriemme sukutauluista. 
Irlanninvesispanielin sanotaan olevan koiramaailman klovni. Parhaimmillaan koira onkin iloinen ja ulospäinsuuntautunut, ja rakastaa esiintymistä ja huomion keskipisteenä olemista. Rotu ei kuitenkaan ole spanieli-nimestään huolimatta tyypillinen spanieli luonteensakaan puolesta, vaan vesispanieli on enemmän 'oman perheen koira' ja se on erittäin valpas ja tarkkaileva ympäristössään tapahtuvien asioiden suhteen. Useimmiten uuteen tilanteeseen joutuva irlanninvesispanieli ei muitta mutkitta ole heti sinut, vaan on tilanteen herrana vasta kun siltä itsestään niin tuntuu.Pentu- ja nuoruusaikana koira on toisaalta erittäin vastaanottavainen, mutta myös haavoittuvainen uusille kokemuksille ja niiden aiheuttamille tuntemuksille. Koira ottaa asiat vakavasti, joten sitä ei saa huijata. Lisäksi koiralla on norsun muisti, joten varsinkin negatiiviset kokemukset nuorella iällä voivat seurata mukana läpi elämän.
Irlanninvesispanieli tarvitsee järjestelmällistä sosialisoitumiskoulutusta
ensimmäisenä ikävuotenaan. Kasvattajien neuvona onkin, että ota koirasi
mukaan minne itse sitten menetkin, jotta se saa uusia erilaisia kokemuksia
päivän arkitilanteiden ohessa. Lenkeillä pyydä, että vieraat ihmiset koskevat koiraasi ja katsovat esim. hampaita. Irlanninvesispanieli yleensä lenkeillä huomioi vain toiset koirat ja on täysin välinpitämätön tai vetäytyvä niiden ihmisiä kohtaan, joten tätä täytyy ihan harjoittamalla harjoittaa. Muuten nuori koira on villi ja täynnä energiaa. Yleistäen sanottuna irlanninvesispanieli soveltuu erittäin hyvin lapsiperheeseen, sillä koiran huumorintaju ja vieterin pituus kestää täysillä mukana pientenkin lasten leikeissä. Lasten ulkoilutettavaksi rodusta ei kuitenkaan kokonsa ja voimiensa takia ole, vaan ulkoilutukset ovat aikuisten vastuulla.Irlanninvesispanieli on äärimmäisen nopea oppimaan asioita ja on myös omatoiminen aktiviteettinsa täyttämisen suhteen. Pentu- ja junioriaikana tosin voi tuntua, että mikään ei mene perille ja koira toimii vain kun sitä itseään huvittaa tai se haluaa vain leikkiä muiden koirien kanssa koulutusryhmässä koulutehtävien suorittamisen sijaan. Kaikenlainen koulutus alkaakin yleensä kantaa hedelmää vasta lähestyttäessä kahta ikävuotta, sillä pahimman nuoruusajan ylenpalttisen innokkuuden ja höseltämisen jälkeen koira malttaa jo kuunnellakin, mitä siltä pyydetään esim. tottelevaisuus- tai metsästys-/noutoharjoituksissa. Tässä vaiheessa myös koiran itsetunto on tarpeeksi pönkittynyt ja se tietää "paikkansa maailmassa". Toki koiralle pitää opettaa alkeellisin perus- ja tapakoulutus ihan pennusta alkaen. Irlanninvesispanieli on siis erittäin nopea ja helppo oppimaan ja se rakastaa tehdä asioita! Ihan mitä vain, kunhan touhutaan.Perinteisen metsästyskäytön lisäksi irlanninvesispanielilla on erinomaisen hajuaistin omaavana lahjoja metsästyskoirien jälkikokeisiin (mejä). Jäljelläkin tosin koirasta voi saada parhaat ominaisuudet esiin vasta keski-iällä, kun se ymmärtää, että maltti on valttia. Tottelevaisuuskokeissakin (toko) rotua nähdään, joskin klovnin ominaisuus voi näissä tilanteissa lyödä vaihteensa päälle ja koira voi pistää homman leikiksi - erittäin tyypillistä tälle rodulle. Agilityyn rotu sopii erittäin hyvin, sillä koira rakastaa hyppimistä ja vauhtia. Jokunen yksilö maassamme on myös käynyt kokeilemassa vesipelastusta (vepe).. Raunioillakin on koiria käynyt harrastusmielessä. Koiran opettaminen perustuu oikean suorituksen kiittämiseen, ei väärän jyrkkään rankaisuun. Muista pitää aina huumoria mukana, sillä irlanninvesispanielilla sitä näissä tilanteissa riittää.
Näyttelyissä rotua tapaa sen harvinaisuuden takia yleensä vain muutamien koiran verran. Mikäli näyttelykärpänen on purrut, tietää se yleensä hieman lisätyötä turkinhoidon kannalta normaalin turkinhoitorutiinin lisäksi. Ensimmäiset näyttelyt voivat olla koiralle varsin järisyttävä kokemus, joten näitä tilanteita kannattaa harjoitella etukäteen esim. käymällä koulutuksissa ja match show'ssa. Irlanninvesispanielilta vaaditaan kolmen näyttelysertifikaatin lisäksi tulos rodunomaisesta käyttökokeesta, joka on joko spanieleiden taipumuskokeen läpäisy tai vaihtoehtoisesti hyväksytty tulos varsinaisesta metsästyskokeesta.
Irlanninvesispanieli vaatii aikuisena reiluja lenkkejä ja vaikka se tykkääkin paljon myös kaupunkikävelyistä, tulisi sen säännöllisesti päästä juoksemaan myös vapaana luonnossa. Koiralle pitäisi tarjota muitakin tapoja päästä remmittä olemaan kuin vaan koirapuistossa muiden kanssa pelehtiminen. Irlanninvesispanielilla on edelleen tallella voimakkaat käyttöominaisuudet verrattuna moniin muihin metsästyskoirarotuihin. Mikään ei kuitenkaan ole mukavampaa koiranomistajana katsoa, kun nähdä oman koiransa aivan 'nenänsä lumoissa' metsässä kaikkien luonnon hajujen keskellä. Teksti lainattu Irlanninvesispanielit ry:n sivuilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti