Ensimmäinen kerta Irlannissa taisi olla jota kuinkin 20 vuotta sitten, silloin olin siellä myös ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä. Siellä koin se herätyksen, jonka vuoksi olen kuluttanut pienen omaisuuden , että olen päässyt saarelle. "Emäntäni" (may she rest in peace), esitteli minut muutamalle ihmiselle, jotka kiltisti kuljettivat minut seuraavien ihmisten luokse. Siten tuon yhden päivän aikana, sain kaikkien näiden vuosien ajan ystävänä pysyineitä ihmisiä elämääni :o)
Silloin myös opin että Irlannissa koiranäyttelypaikat määräytyvät pubien mukaan, sinne ei voi olla niin pitkää matkaa etteikö aina ehdi pintille. Niinpä siis minäkin kovin nopeasti löysin tieni tuolle keitaalle ja silloin löysin myös elämäni virvokkeen, siiderin Riff, Kiitos vaan Cathy D! (wouldn´t you like to know what i am writing about you, but its all about what happend 20 years ago ;o))) )
Seuraavan päivä aamusta minua odottikin autollinen Ladyja, joita en tietenkään tuntenut, kuljettivat minua pitkin Wicklowta. Thank you Colette M. about your Wicklow Tour. After that days i was in love - to Ireland. Se oli aivan upea päivä ja joukko näitä ihania ihmisiä.
Sen reissun jälkeen huomisinkin, että minne ikinä menenkin, siellä on ystäviä tai ainakin tuttuja ja heidän kanssaan päätyykin sitten mitä kummallisimpiin tapahtumiin ja paikkoihin.
Opin myös sen, että vaikka joukolla onkin tapana, että ostetaan kierros aina kaikille, se ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee aina juoda oma osuutesi ;o)))
Irlantilaisten huumorin taju on hyvin samanlaisia kun meidänkin, kieroa ja kaksimielistä. Huh huh, siinä sitä oli parikymppisenä melkoinen homma oppia... :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti