Vehnäterrieri on vankka, keskikokoinen terrieri, joka on hyväluonteinen, eloisa ja toimelias. Se on luotettava ja uskollinen ystävä, joka sopeutuu erinomaisesti tämän päivän elämään."Vehnä" sopii mitä moninaisempaan toimintaan sekä luonteensa että kokonsa puolesta. Se onkin miellyttävä seurakoira, joka toimeliaana sopii aktiiviseksi harrastuskoiraksi agilityyn tai tottelevaisuuskoulutukseen.
Rodun historiaa
Vehnäterrieri on vanha irlantilainen rotu, jonka alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Kuitenkin jo 200 vuotta vanhoissa kirjoituksissa löytyy kuvauksia korkeajalkaisista, avoturkkisista vehnänvärisistä terriereistä, ja vanhoissa maalauksissa esiintyy hämmästyttävästi nykyisiä vehnäterriereitä muistuttavia koiria.
Aikoinaan nämä pehmeäturkkiset vehnänväriset terrierit olivat yleisiä eteläisessä Irlannissa, etenkin Corkin ja Munsterin maakunnissa, maalaistalojen vähäruokaisina yleiskoirina. Ne hoitivat vahti- ja palveluskoiran virkaa, olivat tarvittaessa metsästyskoiria sekä pitivät tuhoeläimet loitolla. Koiranharrastajien keskuudessa tämä vehnänvärinen terrieri ei tavallisuutensa vuoksi saanut suurta kiinnostusta osakseen. Viralliseksi roduksi vehnäterrieri hyväksyttiin kotimaassaan vasta vuonna 1937. Seuraavalla vuosikymmenellä naapurimaassa Englannissa alettiin kiinnostua vehnäterrieristä, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 1960-luvulla, jolloin rotu sai jalansijaa Yhdysvalloissa. Rotu on sittemmin lisännyt suosiotaan räjähdysmäisesti Yhdysvalloissa ja mm. Ruotsissa.
Suomeen ensimmäinen vehnäterrieri saapui vuonna 1963. Ensimmäinen pentue syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Siitä lähtien ovat vuosittaiset rekisteröinnit kasvaneet tasaisesti: 1980-luvun lopulla noustiin yli sadan, ja 1990-luvulla rekisteröintiluvut ovat vaihdelleet noin 150 ja 200 välillä.
Luonteenpiirteet
Vehnäterrieri on hyväluonteinen, eloisa ja älykäs. Se kiintyy omistajaansa ollen tälle uskollinen ja luotettava ystävä. Vehnä on puolustustahtoinen olematta hyökkäävä. Rotu sopeutuu erinomaisesti tämänpäivän elämään; se on leikkisä, mutta myös kärsivällinen ja rauhallinen.
Uroksen ja nartun luonteissa on hieman eroavaisuuksia, kuten myös eri yksilöiden luonteissa. Uros on yleensä narttua voimakastahtoisempi, nartun ollessa taas ailahtelevampi luonteeltaan. Oikeanlaisella ohjauksella vehnäterrieri on yhteistyöhaluinen ja johtajaansa kunnioittava koira, vaikka se onkin joskus terrierimäisen jääräpäinen.
Vehnäterrieri on toimelias ja aktiivinen koira, jolle pelkkä sohvalla makoilu ei sovi ja se nauttii lenkkeilyn lisäksi virikkeitä antavasta toiminnasta, kuten agilitystä tai tottelevaisuuskoulutuksesta. Luonteesta kertonee sekin, että Ruotsin kennelliitto valitsi vuoden 1993 Urotekokoiraksi vehnäterrieri "Siggen" sen ansioista hoitotyössä toimimisesta.
Ulkonäkö
Vehnäterrieri on keskikokoinen koira, joka kuuluu korkeajalkaisiin terriereihin. Uroksen säkäkorkeuden tulee rotumääritelmän mukaan olla 46-48 cm ja painon 16-18 kg. Nartut ovat hieman pienempiä ja kevyempiä. Vehnän tulee olla hyvärakenteinen, voimakas ja sivusta katsottuna neliömäinen.
Rotunimensä vehnäterrieri on saanut värinsä perusteella. Sallittuja ovat kaikki sävyt vaaleasta vehnänväristä kullanpunaiseen vivahteeseen. Pennut eivät synny väriltään ja karvanlaadultaan valmiina. Karvapeite muuttuu useita kertoja sekä väriltään että laadultaan ennen aikuistumista, ollen valmis kolmeen ikävuoteen mennessä. Aikuisen koiran karvapeitteen tulee olla runsas, pehmeän ja silkkisen tuntuinen ja sen tulee laskeutua kyljissä ja jaloissa laineikkaana.
Turkinhoito ja trimmaus
Vehnäterrierin karva vaatii säännöllistä hoitoa. Karvanlaaduissa on hieman eroja, mikä vaikuttaa omalta osaltaan turkinhoitoon. Tärkeää on kuitenkin pitää karva takuttomana karvanlaatu huomioon ottaen joko kampaamalla tai karstaamalla se juuriaan myöten selväksi riittävän usein. Varsinaista karvanlähtöä vehnällä ei ole lainkaan, mutta karstatessa ja kammatessa kuollutta karvaa tietysti irtoaa aivan kuin ihmiseltäkin hiuksia.
Rotujärjestönä Kerry- ja vehnäterrierikerho pyrkii ohjaamaan jalostusta terveisiin vehnäterriereihin mm. jalostusohjesäännön avulla. Kasvattajia kehotetaan tutkituttamaan jalostusyksilöt lonkkakuvaamalla ja silmäpeilaamalla ne sekä ottamaan veri- ja virtsakokeet munuaisvian varalta.
Vehnäterrieri ja Allergia
K&V-Kerho on usein törmännyt valitettavan tiukassa olevaan harhaluuloon, jonka mukaan vehnäterrieri olisi ns. "allergiaystävällinen rotu". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan myös vehnäterrierit voivat aiheuttaa allergiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti