Seikkailu Irlannissa

Ei aiempia kokemuksia, ei oikeastaan odotuksia, paitsi tietenkin glennit, joita näkisimme alkuperäisessä ympäristössään. Meitä lähti reissuun Marfidalin ryhmä-rämä, 8 naista ja Reijo, meidän urhea kuskimme:) Tämä on Mintun näkemys reissusta.

Lensimme lauantaina yöllä Aer Lingusilla, tällä lentoyhtiöllä on kyllä ihan järjettömät lentoajat, mutta pääasia että pääsimme suoraan Helsingistä Dubliniin. Dublin yöllä ei näyttänyt kummoiselta tai sitten vaan silmät oli niin täynnä unihiekkaa, etten nähnyt mitään. Yökerhoihin oli jonoja ja monilla hyvät bileet menossa.. Me emme kuitenkaan liittyneet joukkoon, vaan menimme kiltisti nukkumaan.

Aamulla sekoilu sitten alkoi, miten ihmeessä tämä suihku toimii? Pitääkö mun nyt vääntää näitä vai näitä säätimiä? Jos pesen kädet oikein nopeasti ei kuumasta hanasta tule liian kuumaa vettä... En saanut vettä tulemaan suihkusta, joten otin sitten pikakylvyn. Nyt olikin kyllä jo nälkä! Full Irish Breakfast... hmm.. paahtoleipä, jugurtti, appelsiinimehu ja tee ovat oikein hyvä vaihtoehto ;)

Sunnuntai oli reissupäivä, heti aamupalan jälkeen lähdimme hakemaan vuokra-auton kentältä. Porukka oli odottavan innoissaan, mitäköhän kaikkea tämä päivä oikein tuo tullessaan? Autoa oli vuokraamassa viereisellä tiskillä pyörätuolissa oleva mies ja melkein sokea nainen, kumpikohan ajaa..? Toivottavasti ne ei oo lähdössä meidän kanssa samaan suuntaan... "lievää hysteriaa". Ai niin, mutta eihän me tiedetä mihin suuntaan me ollaan menossa! Tai tiedetään, mutta jostain syystä se meidän tie menee tuolla ja me mennään ihan eri suuntaan. Tämä sekoilu siis sen jälkeen kun ensin ei meinattu saada auton ovia auki. Aika noloa, heh!

Reijo - kuskimme ja loistava reissukaveri :)

Vauhtiin päästiin ja suuntana oli Wicklow, Glen of Imaal ja siellä oleva glennien paikallinen erikoisnäyttely. Karikkoisesta alusta huolimatta olimme perillä, ajoissa! Jotenkin olin ajatellut, että toiminta olisi ammattimaisempaa, mutta siellä ne kaikki ihanat glennit olivat ihania juuri sellaisena kuin ovat muutenkin, joku ei ollut ehkä nähnyt kampaa vuoteen, toinen käy suihkussa vaan sateella ja jollain oli kuono veressä tappelusta. Yksi liikkui kiltisti vain kun sille kertoi että kananmuna on taskussa. Mä taidan kyllä pitää vähän siistimpiä herkkuja mukana edelleen näyttelyissä.

Ihana glennivauva!

Glennejä oli näyttelyssä noin parikymmentä, siis siinä varsinaisessa näyttelyssä, jollaisia meilläkin on. Lisäksi oli sitten joitain luolajuttuja ja vetohommia, niitä me ei jääty katsomaan kun alettiin olla jo niin nälkäisiä ja kylmissämme. Irlannin sää tosin olisi voinut olla pahempikin, ei oikeastaan edes satanut, tuuli oli kyllä ajoittain aika paha.

ROP-koira (uros)

VSP-koira (narttu)

Pubisafkaa Hollywoodissa, ei, emme vaihtaneet mannerta vaan Irlannissakin on Hollywood! Ja niillä on sellainen kylttikin kukkulalla, ympärillä ei kyllä ollut ihan yhtä luksuskämppiä kuin Los Angelesin Hollywoodissa. Niiden tilalla oli lampaita, ehkä jotain tuhat.

Matka jatkui vuorille, maisemat olivat aika ajoin henkeäsalpaavat. Kuin myös tie, mutta eri syystä.  Tiellä sai ajaa kovaa ja se oli välillä kapea kuin kinttupolku. Oksat raapivat ikkunaa kun vastaan tuli joku ja melkein jo pelkäsin peilit lähtevät vastaantulijan matkaan. Reijo oli kuitenkin loistokuski ja selvitti homman hienosti vaikka pitikin ajaa väärällä puolella tietä. Ei ois kyllä multa onnistunu toi vasemmanpuoleinen liikenne, pisteet siis Reijolle!

Pysähdyimme välillä näköalapaikoille kuvaamaan ja ei olisi tehnyt mieli lopettaa kuvaamista,  tuntui että ei vaan pystynyt vangitsemaan kameraan kaikkea sitä mitä olisi halunnut. Moni jää jumiin (siis ajatuksissaan) juuri Irlannin maaseutuun ja vuoriin. Olivathan ne hienot ja vaikuttavat ja olen onnellinen että olen käynyt siellä, mutta en minä nyt niistä niin järjettömiä kiksejä saanut että heti pitäisi rynnätä sinne uudestaan. Mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka ihastuvat Irlantiin loppuiäkseen.

Koko päivän reissun jälkeen saimme auton palautettua kunnialla. Koko porukka oli niin väsynyttä, että päätimme pitää vain pienimuotoiset "pyjamabileet" Leenan, Reijon ja Oonan huoneessa. Super Value marketista siideriä, olutta ja naposteltavaa, ei sitä muuta tarvittu:) Uni tuli kuitenkin ajoissa, eli valuimme pikku hiljaa omiin huoneisiimme. Illan saavutus ennen nukkumaan menoa oli, kun sain kuin sainkin suihkun toimimaan! Kiitos Ullis vinkistä!

Shoppailupäivä! Hotellimme oli ihan Dublinin keskustassa ja siitä oli helppoa singahdella kauppoihin. Mukaan lähti kenkiä ja jotain sälää, kaikki taisivat löytää jotain ostettavaa eli ei turha reissu! Ostokset vietiin hotelliin ja sitten lähdettiin porukalla turistikierrokselle, täytyyhän Dublinista ottaa kaikki irti mitä ehditään. Kierros tehtiin sellaisella kaksikerrosbussilla, jossa yläkerta oli lähes avoin. Tietenkin me rynnättiin heti sinne ylös. Välillä joutui kyllä luovuttamaan, kun aurinkopaikasta tulikin sateinen ja tuulinen paikka. Räps, räps, räps. Aika monta valokuvaa täytyi taas vauhdissa ottaa.

Hyppäsimme pois kyydistä Guinnessilla. Sinne olikin rakennettu aikamoinen turistirysä! Tosin olin aika vaikuttunut monesta makeasta yksityiskohdasta kierroksen aikana, lähinnä siis siitä miten hienosti ne oli toteutettu. Pääsylipulla sai ilmaisen tuopin, tietenkin Guinnessia, ylimmän kerroksen näköalabaarista. Musa oli hieman liian kovalla ja ei-tyyliin sopivaa, mutta näköalat olivat upeat. Minä otin oluen sijaan limpparia, olut kun ei oikein putoa.

Näköala yläkerran baarista

Illalla söimme oman hotellimme pubissa. Ruoka oli aivan loistavaa, ainakin oma annokseni. Irlannista siinä annoksessa ei kyllä ollut tietoakaan, mutta se ollut pääasia. Jälkkäriksi vielä joku Baileys-tuplasuklaa hässäkkä, niin olin valmis pyörimään sänkyyn. Mutta vielä ei ollut sen aika, ensin perinteistä Irlantilaista musiikkia ja tanssiesityksiä. Innostuin ensin musiikista, mutta loppupelissä kaikki biisit olivat aika samantyyppisiä keskenään. Se huilunsoittaja oli kyllä ihan mestari. En pystynyt olemaan edes hengittämättä niin pitkään kuin se kaveri puhalsi kerralla huiluun. Treenauksen puutetta, kait. Perinteinen tanssi on oikeastaan aika hassua, yläkroppa on mahdollisimman paikallaan ja jalat vispaavat sen kun ehtivät. Mutta kiva sitä oli katsella! Ihan varmasti siistimpää ainakin kuin meidän Matit, Maijat ja perinnetanssit...

Voi jestas, kello on vähän yli neljä yöllä ja unta on takana ihan liian vähän. Aer Lingus muistutti taas järjettömistä lentoajoistaan ja meidän tie vei kentälle viiden aikaan. Nukahdin varmaan jo ennenkuin kone oli saanut ilmaa siipiensä alle.

Väsynyt, mutta onnellinen. Ja hirmu ikävä omia koiruuksia. Kiitos ikimuistoisesta reissusta kaikille mukana olleille ja matkan varrella meitä innoittaneille tyypeille!

Minttu

Ps. "OOOOOOOO lentokone, OOOOOOOOO lentokone, OOOOOOOOO lentokone......  ;)