Radiot Irlannissa

Jos olet kyllästynyt kuuntelmaan aina sitä samaa Novaa, niin mitä jos kuuntelisitkin irkkuradioita. Se on mukavaa.
Irkkuradiot löydät tästä linkistä.

Ireland here we come!!!!!!!!!!

No niin, matka vihdoin häämöttää. Lennonjohtajat eivät ystävällisesti lakkoilekkaan joten todennäköisyys perille pääsyyn on suuri!

Näistä helteistä on ihana päästä pois ja saada vaikka hieman sadetta kasvoille.. Matkaraportit viikon päästä! Beannacht!

Sniff!! 2 days and counting!

Non stop in 3 min. :o))

Mitä muut sanovat Irlannista

Vihreän saaren historiaa (Rantapallo.fi)

Ensimmäiset asukkaat saapuivat Irlantiin 8000 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja kelttiläiset heimot vuosien 600–150 aikana ennen ajanlaskun alkua. Viikingit kolusivat saaren rantoja 800-luvulta alkaen ja englantilaisia alkoi puolestaan saapua 1100-luvulla. Maahan vakiintuikin kahinoiden jälkeen englantilainen hallinto, joka alkoi aiheuttaa ongelmia 1900-luvulla. Irlantilaiset kapinoivat moneen otteeseen, ja surullisenkuuluisa on esimerkiksi epäonnistunut Pääsiäiskapina vuonna 1916. Pääsiäiskapinan jälkimainingeissa sissisota yltyi kunnes kapinalliset saivat haluamansa: 26 eteläisestä kreivikunnasta muodostettiin Irlannin vapaavaltio vuonna 1921. Voitto ei ollut täydellinen, sillä kuusi pohjoista kreivikuntaa jäi Yhdistyneen Kuningaskunnan haltuun. Pohjois-Irlannin kysymys onkin hiertänyt Irlannin suhteita Isoon-Britanniaan aina tähän päivään asti.
Irlannin historiaa leimaavat monet vaikeudet ja myllerrykset, mutta irlantilaiset tunnetaan tarinankertojina ja musiikin ystävinä. Ja tämä näkyy myös maan kulttuuripersoonissa: Irlantia kuvataan monesti pyhimysten ja oppineiden maaksi, ja Irlannista ovat kotoisin monet kuuluisat kirjailijat kuten Yeats, James Joyce ja Oscar Wilde. Tarinankertojien lisäksi Irlanti levittää maailmalle myös musiikkia, sillä kansainvälisesti tunnettuja muusikkoja ja yhtyeitä ovat esimerkiksi U2, Westlife, The Corrs ja Sinead O’Connor.
Irlantia kutsutaan usein lempinimellä Vihreä saari, ja sitä se totisesti on. Suuri osa Irlannin keskiosista on maatalousvaltaista ja vehreää alankoa, jota kirjovat monet suot ja järvet. Irlannin länsiosissa kohoavat rannikkovuoret, jotka ovat paikoitellen yli 1 000 metriä korkeita. Vaikka Irlannin maaseutu on kaunis ja vehreä, irlantilaiset itse ovat nykyisin kaupungistunutta väkeä, sillä lähes kolmannes väestöstä asuu Dublinissa.

Viikon päästä tähän aikaan...

..ollaan jo oikeassa paikassa. Lento tietty lauantaina puolelta öin Dubissa, yö lentokenttä hotlassa ja aamulla nenu kohti länttä! Oikein ei jaksaisi odottaa...kauppalistakin on jo päässä mitä tarvii tankata ennen möksälle menoa. Aamupala tarvikkeet, kunnon irkku ham, munia ja paahtista,muut irlantilaisen aamiaisen aineosat saa jäädä kauppaa.. ai niin Seijalle tomaatteja. Pesuaineet, Ahhh oikeeta teetä, pannukakkuja, vaahterasiirappia, black berry vettä, Polo.

Lounas tien päällä ja möksälle iltapäivästä.

Lenkarit jalkaan ja vuorten juurelle ja sieltä rantaan.. sitten voikin loppuillan istua terassilla ja ihmetellä, että vihdoinkin täälä... kotona! Muistan teitä silloin ja ajattelen, että miten saisin teidät kaikki ymmärätämään juuri sen saaren hienouden, sen tuoksun aamulla, sateen jälkeen. No, vuoroveden lasku aikaan ei se tuoksu ehkä ole ihan parhaimmillaan. Aamu usvan seasta kuuluvat HmUUUUUUU, naapurin lehmät saapuvat aamulypsyltä. Aamupala ja sitten seesteinen pohdinta minnehän tänään... Kaupat voisi hoitaa heti alta pois. Ensi vuonna lähtö on jo alku kesästä, ei tarvitse koko kesää odotella.

Kiviä taskussa

Tähän ei paljoa ole lisättävää! Onhan kaikki jo nähneettämän,ainakin kerran :o))

Ilta-Sanomat - 30.10.2002

---

Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilan Kiviä taskussa -tragikomedia on tajunnan räjäyttävän hieno näytelmä, se on tapaus. Ajatelkaa: esitys, jossa yhdistyvät uudenlainen muoto, hieno teksti, mestarilliset näyttelijät, oivaltava ohjaus ja upea skenografia.
Irlantilaisen Marie Jonesin kirjoittama näytelmä kertoo kahdesta surkimuksesta, jotka pestautuvat pienessä irlantilaiskylässä amerikkalaisen elokuvan avustajiksi ennalta arvaamattomin seurauksin.
Virtuoosimaiset Mika Nuojua ja Martti Suosalo näyttelevät kaikki viisitoista roolia äijänkäppänästä tähtinäyttelijättäreen. Ja miten näyttelevätkään! Molemmilla on sekä näyttelijäntyön tekniikka että sydän prikulleen kohdillaan.
- Paras ikinä näkemäni teatteriesitys, joku sanoi lämpiössä. Paljon sanottu, vai? Menepä itse katsomaan. Ainakin minä poistuin ensi-illasta puoli metriä maasta leijuen, silmät kyynelissä ja sydän hakaten kuin vastarakastuneella.

Heli Koppelo

Kilkenny

Tässä vasta mukava kaupunki! paljon nähtävää ja kivat kaupustelu mahdollisuudet.
Ilman muuta kannattaa tutustua Kilkennyn linnaan, joka kylläkinon melkoisen kallis nähtävyys. Mutta puistoon pääsee ilmaiseksi ja se on kaunis!
Aivan linnnaa vastapäätä on varsinainen turistirysä! työläispajoja ja kaikkea kivaa pientä shoppailtavaa, hieman erikoisempaakin ja mm. Belleekin posliinia, eli laaja valikoima kaikkea.
Sitten vaan katua alas ja muille kaupoille, kirkkoja löytyy useita ja mukavia pubeja jokunen enemmän. Siis täydellinen päivä tiedossa kun käy Kilkennyyn!

Co.Cork, Blarney Castle

Etelän kävijät luonnollisesti poikkeavat Blarney`n linnassa. Se niin ikään on näkemisen arvoinen paikka. MItä ihanin puutarha ja paljon nähtävää. Varaa siis useampi tunti kiertelyyn. Jos olet liikkeellä turistiaíkaan, varaudu myös linnaan mennessäsi jonoon. Jono ei tarvitse olla kovinkaan pitkä, etteikö se kestäisi. Sillä jokainen haluaa kiivetä huipille, jotta voi suudella kuulua Blarneyn kiveä. Mutta sitäkin kannatavampaa on aivan mahtavat maisemat!!!. 

Sitten muutama totuus... Portaita ylös on PALJON ja ne ovat todella kuluneet, luikkaat ja reunaakohti laskevat. Osa kohdista on todella ahtaita, joten normikokoisella miehelläkin on hankaluuksia. Kun taas Blarneyn kivi on linnan reunan ulkopuolella ja halutessasi suudella sitä, jotta saisit kaunopuheisuuden lahja (kuten minä ja siinä sivussa myös kaukokirjoituksenlahjan Hihih ;o))) ), kaksi pientä irlantilaista miestä roikottaa sinua reunan yli... Mutta kuten sanoin, hengissä siitä selvisin. Kurkatkaahan kotisivuja, sielä on upeita kuvia! 

Jos soppailisikin netissä...

No, ehdotomasti se kauppa, jossa on kaikkea tosi tärkeää Irkkusälää, niin on shopirish.com. Jenkkiläinenhän tämäkin tietty on,mutta hyväksi koettu.  Saattaisihan näitä saada euroopastakin, mutta on vaan niin mukava sivusto kaikenkaikkiaan. Tässä muutamia maistiaisia:

Jaahas, että lennonjohtajien lakko!

Tää pyytää nöyrimmin anteeksi,että on suunnitellut lentomatkaa! AINA, siis ainakin melkein aina, kun nää lähtee reissuun niin joku tuolla Helsinki-Vantaalla lakkoilee!!! Siitähän on pysyvä todistekin aikoinaan ylen uutisissa. Tää ei niin kun jaksa tajuta, et kuka niille sielä kuittaa , "et nyt toi Leena tosta vähän matkan päästä aikoo lähtee reissuun,niin eiköhän aleta lakkoon." Ihan kun mä joskus olisin tehny niille jotain pahaa. EN aikanaan myönnä mitään. Mutta sen sijaan koskaan ei voi tietää koska tällä hirttää kiinni ja tää tulee ja vaikka pistää sen koko hiivatin tornin palamaan ( ja nyt, jos joku sen sit polttaa, niin mä nyt heti sanon, et mä uhkaan vaan, en mä niin ku oikeesti tulis sitä polttamaa, kun en saa edes tuota saunan kiuastakaan palamaan, saati sit puita sielä kiukaassa).

No joo, nyt siis on niin et ei oikein jaksa herätellä mitään lakkomyötätuntoo tolle väelle. Toisaaltaan tää kyselee, et tarviiko niiden käytännössä kokoajan lakkoilla sielä jostain syystä.Jos se kerran on niin skeida paikka olla duunissa, et  lakkoilu maistuu paremmalle kun duunin teko, niin eiks kannattais vaihtaa duunia? Eiks ne myöskään tajuu,et ne samalla sahaa sitä omaa puutaan poikki.Mut mikä tää on politisoimaan. Mut hatutta nyt kuitenki, kun jotenkin sitä koittaa katsella tätä elämään vähän niin "big picture" ja miettii väkisinkin et "whats wrong with the picture"... * nyt tää niinku irvistää*

Tunnetko Irlanniin kansalliskoirat? Glen of imaaliterrieri

Terrieriryhmän resupekka

Moni on varmasti ihmetellyt katsellessaan terrieriryhmän ryhmäkilpailuja sitä, miksi upeasti trimmattujen ja näyttävästi laitettujen terriereiden joukkoon on eksynyt "mikä lie resupekka". Kyseessä on useimmiten rotunsa upea edustaja - Irlannin glen of imaalinterrieri. Glenni on hyvin erilainen terrieri ja siksi se myöskin näyttää siltä. Tietysti glenninkin tulee olla puhdas ja siisti, mutta ei muotoon trimmattu. Turkki kylläkin trimmataan, mutta sen ei tule näkyä, kuten esimerkiksi Irlannin terrierillä. Glenni tulisi esittää melko pitkässä turkissa, noin viisi senttiä on hyvä turkin pituus.
Glennin ulkonäkö kuvastaa hyvin sen luonnetta; se on leppoisa ja rauhallinen, mutta tulta ja tuppuraa löytyy tarvittaessa. Glenni on siis kova ja kestävä koira. Se vaatii määrätietoisen kasvatuksen ja oikeanlaisen omistajan.

Hyväntahtoinen kotivalo ja parkettien partaveitsi

Glenni rakastaa perhettään ja erityisesti lapsia. Ihmiset saavat laittaa glennin vaikka solmuun sen siitä piittaamatta, mutta toisen koiran on turha tulla haastamaan riitaa glennin kanssa. Glenni kuuntelee tällaista riidanhaastajaa aikansa ja useimmiten glennin vahva auktoriteetti riittää vaientamaan riidanhaastajan. Jos näin ei käy, niin silloin on leikki kaukana! Glenni ei haasta riita, vaan päinvastoin. Toisaalta glenni ei kyllä anna kenenkään hyppiä silmilleenkään! Se on sisukas koira.
Glenni rakastaa tehtäviä. Se nauttii aamulehden noutamisesta ja vieraille järjestetyistä temppunäytöksistä. Nämä ovat parasta lääkettä glennin psyykelle. Eräskin kasvattini nauttii siitä, että voi vetää pihan lapsia rattaissa, jotka on valmistettu juuri hänelle. Päivän ehdoton pelastus on kun lainakirjat palautetaan ikiomalla repulla takaisin omistajille. Samaisen uroskoiran harrastuksiin kuuluvat myös pehmolelut. Hänellä on vain erilainen käsitys niillä leikkimisestä. Hän nimittäin "lainaa" niitä kotiinsa oman pupunsa seuraksi päivähoitoon. Hän asettelee ne kaikki vieretysten ja pitää niille seuraa. Kun sitten tulee ilta ja oman pupun nukkuma-aika, on aika palauttaa "lainatut" pehmolelut koteihinsa ja viedä oma pupu omistajien sänkyyn. Itse hän vetäytyy omaan petiinsä lattialle yön ajaksi. Glennit ovat todella hyviä myös agilityssä, tokossa, flybalissa yms. Kerrotakoon, että eräs 18 kuukautinen uros saavutti luonnetestissä +2! Myös raunioilla on glenni nähty, eli omistajan mielikuvituksesta on kiinni, mitä alkaisi glennin kanssa harrastaa.

Kauneus on katsojan silmässä ja rotumääritelmän tekstissä

Minkälaiselta hyvä glenni sitten näyttää? Glenni on pitkärunkoinen, eli korkeuttaan hieman pidempi, mutta ei pitkä! Mäyräkoirat, skyenterrierit ym. ovat pitkiä. Yleisvaikutelman tulisi olla tanakka, mutta ei pönäkkä. Mieluummin hieman kuivahko lihaskimppu kuin löysähkö "limppu". Se on massiivinen ja voimakas. Massiivisuus muodostuu lihaksista, ei läskistä. Liikkeet ovat hyvin tärkeät, onhan glenni ollut työkoira aikoinaan. Vaikeissakin olosuhteissa sen tulee liikkua hyvin. Askel on reipas ja pitkä; maanmyötäinen, pitkin vedoin. Töpöttely hyvin ahtain liikkein ei tietenkään ole suvaittavaa. Glenni nauttii esiintymisestä ja se onkin reipas, avoin, iloinen lähes hilpeä ja helposti lähestyttävä näyttelykehässä ollessaan. Pää on samanmuotoinen kuin staffilla, mutta kooltaan pää on kaksinkertainen, karvainen ja aavistuksen pidempi. Silmät ovat ruskeat, vaaleita silmiä ei suvaita. Useimmilla glenneillä silmät ovat kastanjan- tai tammenruskeat, eivät mustat.
Keltaiseen vivahtavat, eli vaaleanruskeat silmät ovat virheelliset rotumääritelmän mukaan. Nuoren koiran hieman vaaleat silmät tummuvat usein iän myötä. Pigmentin on oltava kauttaaltaan tumma. Korvissa sallitaan sekä ruusu että puolipysty muoto. Kokonaan riippuvat (ajokoirakorvat) ja täysin pystyt ovat virheellisiä. Ruusun ja puolipystyn väliltä kaikki korvamuodot ovat sallittuja. Pienemmät korvat ovat aina paremmat kuin isot. Korvia ei kuitenkaan pidä mennä typistämään. Glenneillä on mitä erilaisimpia korvia, mutta virheellisiä ei taida olla yhtään. Tästä huolimatta lukee glennien arvosteluissa usein, että korvat ovat virheelliset.
Purenta on joko saksi- tai tasapurenta. Purennoissa on aika vähän ongelmia, mutta eturivi ei aina ole paras mahdollinen. Glennin hammaskalusto herättää kunnioitusta niin eläinlääkäreissä kuin ei-koiraihmisissäkin. Glennien eturaajat ovat erikoiset; niiden kuuluu olla hieman ulospäin kääntyneet. Kyynärpäiden tulee olla suuntautunut taaksepäin ja tiiviisti kiinni rungossa. Glennin runko on syvä ja rintakehä vankka sekä laaja. Kylkiluut kaareutuvat hyvin, eli glenni ei voi näyttää tynnyrimäiseltä, eikä liioin litteäkylkiseltäkään. Lanne on voimakas. Takaraajojen lihaksien tulee olla hyvin kehittyneet ja kulmauksien selvät. Selvät kulmaukset takaavat "glennimäisen takapotkun".
Häntää ei saa enää typistää, mutta sen kuuluisi olla iloisesti pystyssä ja korkealle kiinnittynyt. Glenneillä on vain kaksi sallittua väriä: vehnä ja sinibrindle. Eri sävyjä sen sijaan on hyvin paljon. Ainoastaan valkoiset ja mustat laikut eivät ole sallittuja aikuisella koiralla. Myöskään vaalean harmaa ei ole toivottu.
Pennuilla voi olla turkissa hieman valkoista ja mustaa, kunhan sitä ei ole enää aikuisena. Glenni on noin 36 senttiä korkea ja painaa 15-20 kiloa. On olemassa kahta eri tyyppistä glenniä; matalaa ja korkea tyyppiä. Matalan tyypin edustaja on usein myös massavampi, jolloin liikkeet kärsivät herkästi. Kumpaakin tyyppiä kuitenkin löytyy, mutta korkeampi tyyppi on toivotumpi.

Rumasta ankanpoikasesta resupekaksi

Glenni on hyvin hidas kehitykseltään ja hyvin moni glennin omistaja vuodattaakin kyyneliä glennin ollessa tietyssä kehitysvaiheessa. Murkkuikäisenä glenni onkin oikea ruma ankanpoikanen. Glennin kehitystä voi verrata suureen koiraan; hitaasti hyvää tulee. Glenni onkin valmis vasta kolmivuotiaana, ollen silloin tuo hyvin liikkuva, iloinen, voimakas ja tarmokas komea "resupekka" glen of imaalinterrieri.

Kymmenessä vuodessa tuhkasta timantiksi!

Vuonna 1988 rantautui glenni suomeen minun toimestani. Ensimmäinen glenni oli meidän Daisy eli Glen Stars Dansing Daisy. Myöhemmin glennejä olen tuonut Englannista, Irlannista, USA:sta, Tanskasta, Norjasta ja Hollannista. Itse olen vienyt glennejä Hollantiin, USA:aan, Iso-Brintaniaan, Norjaan, Tsekin tasavaltaan ja Eestiin. Suomalaiset glennit arvostetaan maailmanlaajuisesti korkealle. Varsinaisen kasvatustyön niin ikään olen aloittanut Suomessa ja kantamme on kasvanut jo lähes viiteensataan tämän reilun viidentoista vuoden aikana ja kasvattajiakin on jo lähes kymmenen.

Irlantilainen työjuhta

Kuten nimestä voi päätellä, on glenni kotoisin Irlannista Wicklown kreivikunnan Imaalin laaksosta. Nykyisin alue on sotilasaluetta. Vaikka Wicklow tunnetaankin Irlannin puutarhana, on glen of imaal hyvin karua aluetta.
Imaalin laaksossa asuivat britti sotilaat, jotka saivat pienen maatilkun laaksosta voitettuaan sodassa eli glenni oli ns. köyhän miehen koira. Imaalin laakso on hyvin karua ja kivikkoista, niinpä elannon saaminen tuotti ongelmia. Tästä johtuen sotilaiden koirien tuli olla vahvoja ja omillaan toimeentulevia. Glenni työskentelikin omistajiensa hyväksi aina lasten hoitamisesta metsästykseen. Kun glenni sitten sai pyydystettyä paistin isäntänsä kanssa, sai hän toimia paistin kääntäjänä, juosten pienessä ympyrässä. Vapaa-ajalla glenni isäntineen saattoi lähteä koiratappeluun ja tienata siten kolikon tai kaksi tuoppia varten.. Tämä oli isännän keino hankkia hieman lisätuloja ja glenni tietenkin voitti usein.
Glennillä riitti töitä myös pihapiirin puhtaana pidossa. Niin saivat kyytiä pikku tuholaiset kuin varkaatkin. Tärkein glennien käyttötarkoitus oli kuitenkin metsästys. Glennillä on varsin erikoislaatuinen tapa metsästää kettuja mäyriä ym.. Se seuraa saalistaan sen luolansuulle asti ja alkaa sitten kaivaa tietään saaliin luokse; siksi nuo erikoiset eturaajat. Saavutettuaan saaliinsa glenni tappaa sen äänettömästi ja tuo kuolleen saaliin isännälleen. Glenni joka haukkui työn aikana, ammuttiin tuodessaan saaliin isännälle. Tästä syystä glennit eivät vieläkään olen kovin äänekkäitä koiria. Nykyisin hyvin harvat käyttävät glennejä metsällä, itse asiassa tietääkseni vain yksi irlantilainen.
Työkoiran tulee olla voimakas, sen silmät ja korvat ovat melko pienet, se on hyvä liikkumaan ja kestävä. Näin voi kuvata vain glenniä; karvaista resupekkaa. Glenniä siis ei hemmoteltu, ei se nukkunut kainalossa eikä edes sisällä. Edelleenkään ei glennejä juuri sisäkoirina näe Irlannissa. Glenneillä on edelleen sama asema kotimaassaan, mutta onneksi sentään koiratappelut ovat historiaa.
Irlannissa rotu virallistettiin 1933. Edelleenkään harvat maanmiehensä tunnistavat moisen kummajaisen , joten ei siis ihme ettei meidänkään kaduilla moni koiraa rotukoiraksi tunnista. Minulle kovin rakas taru tai lieneekö pala historiaa, miten vaan, on tarina Saint Patrickista ja glennistä. Tarina siis kertoo Saint Patrickin lähteneen Irlantiin pelastamaan maan suurien pahojen käärmeiden vallasta. Käärmeet söivät lapsia. Saint Patrick otti avukseen glennin, joka söi puolestaan kaikki nämä käärmeet ja pelasti saaren. Ja kuten tiedätte, vieläkään ei Irlannissa ole käärmeitä..
Glen of imaalinterrieri kuuluu FCI:n roturyhmään 3.

Meetings the waters

Avocan kylästä vain joitain kilometriä vuorille tulee, aikalailla keskellä ei mitään, oikealla B&B ja baari ja molemmin puolin parkkipaikkoja. Siihen vaan auto parkkiin ja katsomaan missä ollaan. Olet nimittäin "Meetings of the Water". Eli kävelet ison talon (jossa alakerrassa on myymälä)vasemmalle puolelle ja siitä lähteekin raput alas. Siitä pääset ensin Thomas Mooren muistomerkille ja runon äärelle ja siitä eteenpäin niin oletkin joella.   Täälä kaksi jokea Avonmore and Avonbeg,yhtyvät todella kauniissa paikassa. Suosittelen!Tästä sitten jatkatte vuorille ja pääsettekin mitä upeimpiin paikkoihin!

Mitä muut sanovat Irlannista

Irlanti ( Rantapallo.fi)

Aina positiivisesti asennoituvat irlantilaiset ovat maansa sydän. Irlantilaisten hauskanpitoon on myös matkalaisen helppo liittyä, ja kansan iloisuus ja hetkeen tarttuminen saavat myös turistin valtoihinsa. Irlanti on täynnä taruja ja kertomuksia niin historiallisista tosiasioista kuin menninkäisistäkin, ja tarinat ovat kuin piste i:n päälle täydelliselle irlantilaiselle pubi-illalle.
Irlannin pääkaupunki Dublin on persoonallisen kaunis kaupunki. Ostoksia on hauska tehdä Grafton Streetin ostosparatiiseissa, minkä jälkeen voikin siirtyä johonkin vilkkaan Temple Barin alueen lukuisista hyvistä ravintoloista. Vaikka kaupunki on täynnä historiasta kertovia nähtävyyksiä, aidoin irlantilainen tunnelma löytyy epäilemättä jostakin paikallisesta pubista. Kierros ympäröivällä maaseudulla paljasta vihreän saaren koko komeuden: upeat niittymäiset maisemat lampaineen ja hurmaavat pikkukylät jäävät taatusti mieleen. Irlanti on maa, joka saa hymyn kenen tahansa huulille.
Kuten kotoisassa Suomessa, myös Irlannissa päivät ovat pisimpiä ja lämpimimpiä kesäisin Eipä siis ihme, että kesät ovat matkailullisesti sesonkiaikaa, ja hinnat myös sen mukaiset. Jos haluaa säästää, Irlantiin voi lähteä tutustumaan talvella, mutta kannattaa ottaa huomioon, että kaikki nähtävyyden ja käyntikohteet eivät ole talvisin auki. Paras aika matkustaa Irlantiin on heinä- tai syyskuu, jolloin säät ovat keskiarvojen mukaan mukavat, eivätkä turistilaumat ole enää liikkeellä.