Oscar Fingal O'Flahertie Wills Wilde (16. lokakuuta 1854 Dublin – 30. marraskuuta 1900 Pariisi) oli irlantilaissyntyinen näytelmä- ja romaanikirjailija ja runoilija. Hän oli viktoriaanisen Lontoon menestyneimpiä ja kuuluisimpia näytelmäkirjailijoita.Varhainen elämä
Wilde syntyi ja kasvoi Dublinissa lääkäri-isän ja runoilija-äidin huomassa. Hänellä oli isoveli ja pikkusisko, jotka kuolivat lapsena. Isä, jolla oli lapsia aiemmasta suhteesta, kuoli vuonna 1876. Nämä lapset kuolivat tulipalossa 1871. Äiti Jane Wilde kuoli 1896.
Opinnot
Wilde aloitti opintonsa Portora Royal Schoolissa Enniskillenissä erinomaisella menestyksellä ja siirtyi sieltä Dublinin Trinity Collegeen. 20-vuotiaana hän siirtyi Oxfordin yliopiston Magdalen Collegeen saatuaan stipendin. Vuonna 1878 Wilde sai aikaisempien palkintojensa ja tunnustustensa lisäksi myös arvostetun Newdigate-palkinnon. Vuotta myöhemmin Wilde valmistui Oxfordista vuosikurssinsa parhain arvosanoin.
Ura
Opintojensa päätyttyä Wilde muutti Lontooseen, jossa hän niitti mainetta niin esteetikkona kuin kirjallisuuskriitikkonakin. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi omakustanteena vuonna 1881. Samaisen vuoden lopulla Wilde lähti Yhdysvaltoihin luennoimaan vajaaksi vuodeksi. Wilden tuotteliain kausi osui vuosille 1890–1895, joiden aikana hän julkaisi muun muassa kaksi lastenkirjaa ja romaanin Dorian Grayn muotokuva. Kyseinen romaani herätti paljon keskustelua ja arvostelua väitetyn moraalittomuutensa vuoksi. Wilden on väitetty kirjoittaneen myös avoimesti homoeroottisen romaanin Teleny (1893).
Uransa aikana Wilde kirjoitti muun muassa näytelmiä sekä platonilaisia dialogeja. Dialogeista esimerkkinä Valehtelun rappio, joka ruotii ironisesti realismin taiteeseen tuomaa valehtelun rappeutumista.
Perhe
Wilde avioitui 29. toukokuuta 1884 lukeneen ja kielitaitoisen Constance Lloydin kanssa. Esikoispoika Cyril syntyi jo vuonna 1885 ja sai pikkuveljen Vyvyanin seuraavana vuonna. Elättääkseen perheensä Wilde työskenteli jonkin aikaa Woman's World Magazinen leivissä.
Alamäki
Wilden rakastaja oli lordi Alfred Douglas, joka tunnetaan myös Bosiena. Suhteesta lordi Douglasiin syntyi suuri kohu, ja sitä seurasi Wilden kunnianloukkauskanne Alfredin isää lordi Queensberrya vastaan. Oikeusjuttu kääntyi kuitenkin Wildea vastaan, ja hänet tuomittiin ”törkeästä siveettömyydestä” kahden vuoden vankeuteen,[3] kun todistamaan astuivat muun muassa miesprostituoidut, joiden palveluksia Wilde oli käyttänyt. Wilden vaimo Constance muutti pidätyksen jälkeen poikiensa kanssa Sveitsiin, ja he ottivat käyttöönsä nimen Holland. Wilden suosio romahti, ja vankeuden loputtua hän muutti huonokuntoisena ja varattomana ystäviensä avustuksella Ranskaan. Siellä hän otti käyttöön nimen Sebastian Melmoth. Oscar Wilden elämä päättyi Pariisissa vuonna 1900 aivokalvontulehdukseen unohdettuna ja hyljeksittynä.
Wilden henkilö
Wilde oli keikari joka nautti herättämästään huomiosta. Hän arvosteli koko elämänsä ajan viktoriaanisen Englannin ahdasmielisyyttä ja parjasi miehekkäinä pidettyjä urheilulajeja. 1870-luvulla Oxfordin yliopistossa opiskellessaan hän kasvatti tukkansa pitkäksi ja alkoi koristella huoneensa liljoilla, auringonkukilla ja riikinkukon höyhenillä.
Vaikutus
Wilde tunnetaan paradokseistaan, jotka ovat moneen kertaan toisteltuja ja sitaattisanakirjojen perustavaraa. Hän oli aikanaan Englannin menestyksekkäin näytelmäkirjailija, ja hänen näytelmiään esitetään edelleen ympäri maailmaa.
Oscar Wilden elämästä on tehty elokuva Wilde, jossa päähenkilöä esittää Stephen Fry.
Suomennoksia
Aristoteles iltapäiväteellä ja muita kirjoituksia on valikoima Wilden lehtiartikkeleita, mietelmäsarjoja, pienoisesseitä, kirjallisuusarvosteluja ja esitelmiä vuosilta 1882–1897. Wilde kirjoittaa muun muassa muodista, käsityöläisyydestä, Amerikasta, ruuanlaitosta ja avioliitosta. Naamioiden totuus ja muita esseitä kokoaa Wilden merkittävimmät estetiikkaa käsittelevät esseet samoihin kansiin.
Oscar Wilden sadut julkaistiin vuonna 2007 yksissä kansissa Jaana Kaparin suomentamana kokoelmana Onnellinen prinssi ja muita tarinoita (Teos).
Runot
Ravenna (1878)
Poems (1881)
The Sphinx (1894)
The Ballad of Reading Gaol (1898, suom. ”Balladi Readingin vankilasta”)
Näytelmät
Vera; or, The Nihilists (1880)
The Duchess of Padua (1883)
Salomé (1893, ensiesitys Pariisissa 1896)
Lady Windermere's Fan (1892, ”Lady Windermeren viuhka”)
A Woman of No Importance (1893, ”Vähäpätöinen nainen”)
An Ideal Husband (1895, ”Ihanneaviomies”)
The Importance of Being Earnest (1895, suomeksi muun muassa Sulhaseni Ernest, Tärkeintä on olla Uno)
La Sainte Courtisane ja A Florentine Tragedy (katkelmia, 1908)
Proosa
The Canterville Ghost (1887, suom. Cantervillen kummitus)
The Happy Prince and Other Stories (1888, suom. Onnellinen prinssi ja muita tarinoita)
The Decay Of Lying (1889, suom. Valehtelun rappio)
Lord Arthur Savile's Crime and Other Stories (1891)
Intentions (1891, kokoelma dialogeja ja esseita)
The Picture of Dorian Gray (1891, suom. Dorian Grayn muotokuva)
A House of Pomegranates (1891, suom. Onnellinen prinssi ja muita tarinoita)
The Soul of Man under Socialism (1891, suom. Ihmissielu sosialismissa)
Phrases and Philosophies for the Use of the Young (1894)
De Profundis (1905, suom.)
The Rise of Historical Criticism (1905, 1908)
The Letters of Oscar Wilde (1960, uusi laitos 2000)
Teleny or The Reverse of the Medal (Pariisi 1893, teos, jota on väitetty Wilden kirjoittamaksi, suom. Teleny)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti