Irlannin historia - v.1169

Esihistoria

Sivu Kellsin kirjasta

Saari asutettiin mesolittisella kivikaudella, jota siellä kuten muuallakin Euroopassa seurasivat neoliittinen kausi ja pronssikausi. Varhaisella rautakaudella eli noin vuonna 500 eaa. keltit saapuivat Irlantiin ja sulautuivat yhteen aiempien asukkaiden kanssa, jolloin muovautui myös iiri erillisenä kelttikielenä.

Roomalaiset kutsuivat Irlantia Hiberniaksi. Klaudios Ptolemaios kertoi vuonna 100 jaa. Irlannin maantieteestä ja heimoista. Irlanti ei koskaan ollut virallinen osa Rooman valtakuntaa, mutta Rooman vaikutus levisi kuitenkin sen alueelle. Tacituksen mukaan maanpaossa oleva irlantilainen prinssi oli Gnaeus Julius Agricolan mukana Britanniassa anastaakseen vallan Irlannissa. Tutkijat ovat väittäneet, että roomalaisten tukemat gaelilaiset joukot aloittivat jonkinlaisen maahanhyökkäyksen vuoden 100 jaa. tienoilla, mutta Rooman ja ”Hibernian” viralliset suhteet ovat edelleenkin hämärän peitossa.

Varhaiskristillinen aika

Kellsin kirja, joka avaa Evankeliumin Johanneksen mukaan Niall Noigiallach (kuoli noin 450–455) loi perustan Uí Néill -hallintokaudelle pitkälti Länsi-, Pohjois- ja Keski-Irlannissa. Irlannin heimojako korvattiin näihin aikoihin hallitsijasukuihin perustuvalla vallanjaolla. Monet mahtavat kuningaskunnat ja johtavat katosivat ja tuhoutuivat. Vanhassa Irlannissa lienee ollut pari sataa heimokuningaskuntaa. Merkittävin heimokuningasdynastia oli pohjoisen Uí Néill, tarunomaisen Niall Naoighiallachin, "Yhdeksän panttivangin Niallin", jälkeläiset. Uí Néillin dynastian hallitsemat alueet sijaitsivat pohjoisessa, Ulsterissa (Ulaidh). Etelämpänä merkittäviä valtakuntia oli Eoghanachtin ja Dál gCaisin klaaneilla. Ajan myötä provinssien - iiriksi viidennesten, cúige - kuninkaat nousivat todellisiksi mahtimiehiksi. Tuohon aikaan Irlanti jakautui viiteen maakuntaan, jotka olivat Ulster (Ulaidh), Munster (An Mhumhain), Leinster (Laighin), Connacht (Connachta) ja Meath (An Mhí). Nykyisin ovat jäljellä vain kreivikunnat Meath ja Westmeath (An Iarmhí), jotka lasketaan osaksi Leinsterin maakuntaa.

On mahdollista, että myöhemmin kotiin palaavat kauppiaat tai orjat, jotka oli ryöstetty Britanniasta ja Galliasta, olisivat tuoneet ensimmäisenä kristinuskon Irlantiin. Varhaisten lähteiden mukaan Etelä-Irlannissa oli käännytystoimintaa jo paljon ennen Pyhää Patrickia. Kristinuskon tulo Irlantiin oli joka tapauksessa yksi saaren historiaan eniten vaikuttaneista tapahtumista.

Perinteisten kertomusten mukaan Pyhä Patrick saapui Irlantiin 432 jaa. ja käännytti siitä lähtien irlantilaisia pakanoita kristinuskoon. Toisaalta Prosper of Aquitainen, samanikäisen teoksen mukaan Palladius lähetettiin Irlantiin paavin toimesta 431 ensimmäisenä piispana irlantilaisille kristityille, mikä edellyttäisi, että kristinusko olisi levinnyt Irlantiin jo ennen Pyhää Patrickia. Palladius näyttää työskennelleen puhtaasti piispana irlantilaisille kristityille Leinsterissa ja Meathin kuningaskunnassa, kun taas Pyhä Patrick, joka saapui saarelle vasta 461, työskenteli lähinnä irlantilaisten pakanoiden parissa käännyttäen näitä kristinuskoon Ulsterissa ja Connachtissa.

Patrick mielletään yleisesti heimo- ja sosiaalisen mallin säilyttäjäksi. Hänet tunnetaan myös lainsäätäjänä, joka muutti lakeja siltä osin kuin aikaisemmat lait olivat ristiriidassa kristillisten periaatteiden kanssa. Hänet tunnetaan myös työstään latinalaisten aakkosten parissa, joiden avulla hän irlantilaisten munkkien avustuksella säilytti osia keltin kielen suullisista perinteistä. Näiden väitteiden paikkansapitävyys on kuitenkin kyseenalaistettu, eikä niistä olla yksimielisiä. Irlannissa oli joka tapauksessa kristittyjä jo ennen Patrickin saapumista ja pakanoita pitkään tämän kuoleman jälkeen. On kuitenkin itsestäänselvyys, että Patrickilla oli keskeinen asema irlantilaisen yhteiskunnan muuttamisessa.

Druidiperinne romahti, ensiksi kristinuskon leviämisen takia ja lopullisesti poikkeuksellisten sääolojen vuosina 535–536 aiheuttaman nälänhädän ja ruton vuoksi. Irlantilaiset tiedemiehet kunnostautuivat latinan opiskelussa ja kristillisessä teologiassa luostareissa. Irlannista lähteneet lähetyssaarnaajat levittivät Englantiin ja Manner-Eurooppaan tietoa kasvavasta oppineisuudesta, jonka ansiosta Irlannin luostareihin tuli ulkomailtakin useita tiedemiehiä. Taiteista kehittyivät muun muassa kirjallisuus, metallin työstäminen ja kuvanveisto, ja tällöin synty Kellsin kirja, joka on runsaasti koristeltu jalokivillä ja monella kiviristillä. Clochanit, ympyrälinnoitukset ja niemilinnoitukset ovat loistavia esimerkkejä Irlannin varhaiskristillisen ajan arkkitehtuurista.

Kun kristillinen kirkko vakiintui maahan 600-700-luvulla, se jäi ainoaksi maata yhdistäväksi instituutioksi: pienten heimokuningaskuntien kiistoissa se saattoi kuitenkin toimia välittäjänä, ja luostarilaitos aloitti Irlannin kaupungistumisen luostarien kerätessä ympärilleen kauppiaita, käsityöläisiä ja taloudellista toimintaa.

Tänä aikana englantilaiset sekaantuivat Irlannin asioihin ensimmäisen kerran. Vuonna 684 jaa. englantilainen tutkimusretkeilijä tunkeutui Northumbrian kuninkaan Ecgfrithin toimeksiannosta Irlantiin. Englantilaiset joukot tunkeutuivat tämän jälkeen maahan ottaen sotavankeja ja ryöstäen aluetta. Tämä valloitusretki oli kuitenkin lyhytikäinen. Seuraava englantilaisten valloitusretki suuntautui Irlantiin vasta lähes puolen vuosituhannen päästä vuonna 1169, kun normannit valloittivat maan.